Viime vuosikymmenien aikana on tehty nopeita kehitysharppauksia median ja teknologian alueella, jonka seurauksena on syntynyt markkinoinnin ja kaupallisen median täyttämä yhteiskunta. Teknologiayhteiskunta on tuonut mukanaan sekä hyötyjä että haittoja ja haasteita. (Kuluttajakasvatuksen strategia 2010, 15.) Markkinoinnin ja kaupallisen median kanssa pärjääminen vaatii medialukutaitoa. Arkiympäristömme on täynnä erilaisia viestejä ja ärsykkeitä, joista suuri osa tulee markkinoiden ja kaupallisen median kautta. Aikuisetkin ovat usein hukassa nykyaikaisessa mediaympäristössä ja kokevat sen haasteet vaativina. Medialukutaito onkin elämänmittainen oppimisretki. (Kuluttajavirasto 2012; Kuluttajakasvatuksen strategia 2010, 15.)
Kupiaisen (2002, s. 80) mukaan mediataito muodostuu yhteisöllisessä toiminnassa, jossa on mahdollista jakaa kokemuksia ja maailmaa; mitä itse olemme ymmärtäneet ja omaksuneet ja mihin panostamme ja mitä voimme panostuksistamme luoda ja kehittää. Hyvä medialukutaito pitää sisällään monipuoliset kyvyt lukea, tulkita, ilmaista ja luoda erilaisia viestejä monenlaisissa medioissa. Medialukutaito on myös osa yksilön elämänhallintaa ja kykyä olla vaikutusvaltainen toimija, joka kykenee pohtimaan ja tekemään valintojaan kriittisesti ja vastuullisesti erilaisissa tietoyhteiskunnan arkitilanteissa. (Kuluttajavirasto 2012; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, 39; Kuluttajakasvatuksen strategia 2010, 15.)
Tällä hetkellä elävä 12–15 -vuotiaiden joukko on syntynyt keskelle mediayhteiskuntaa. Heille on pakostakin kehittynyt tiiviimpi suhde ympäristönsä olemukseen kuin heidän vanhemmilleen. Taitavaltakin vaikuttava tietotekniikan ja median käyttäjä on kuitenkin vasta-alkaja suunnattomassa tietoviidakossa, jossa vaaditaan elämänkokemuksen mukanaan tuomaa kriittistä pohdintaa. Elämänkokemukseltaan lapset ovat edelleen lapsia. (Kuluttajakasvatuksen strategia 2010, 15.) Murrosikäisten monipuolisten medialukutaitojen kehittäminen on tärkeää ja asettaa koulutukselle haasteita. Haasteisiin peruskoulut näyttävätkin jo vastanneen jonkin verran, jos tarkastelee vuoden 2004 perusopetussuunnitelman antamaa mielikuvaa. Perusopetussuunnitelmassa näkyy useita yhteisiin ja valinnaisiin oppiaineisiin integroitavia aihekokonaisuuksia, joilla on joko suora tai ainakin tukeva vaikutus hyvien medialukutaitojen kehittymiselle. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, 38–43.)
Kuluttajakasvatuksen strategiaa lukiessa tulee kuitenkin sellainen mielikuva, että strategia ei katso mediataitojen opettamisen nykyisellään vastaavan oppilaiden tarpeita. Media- ja kuluttajakasvatuksen aihepiirien ja painopisteiden uudelleen arviointia pidetään strategiassa suotavana. Medialukutaito on välttämätön selviytymistaito, jota tulee kehittää verkkoyhteiskunnassa. (Kuluttajakasvatuksen strategia 2010, 15, 18, 22.) Medialukutaitoa kehitetään osana kaikkea oppimista. Se ammentaa tarvitsemaansa tietoa monista lähteistä ja onkin siltä osin ihanteellinen käytettäväksi opetuksen eheyttämisessä.
Mediayhteiskunnan lapset ja nuoret ovat itse kiinnostuneita teknologiasta ja mediasta. Saman kiinnostuksen kautta voidaan avata heille uusia näkökulmia myös perinteisiin oppiaineisiin ja niiden hyödyntämiseen. Medialukutaidossa yhdistyvät kaksi usein aiemmin erillisinä nähtyä lukutaitoa, tekstin lukutaito ja visuaalinen lukutaito. Enää ei riitä, että osaa lukea tekstejä ja poimia niistä merkityksellistä tietoa, on osattava yhdistää myös esim. vaikkapa tekstin väri- tai fonttivalintojen visuaalinen vaikutustarkoitus osaksi viestin kokonaiskuvaa. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, 38; Kuluttajakasvatuksen strategia 2010, 15, 18.) Ajalle tyypillistä on myös tietotaidon tarpeiden jatkuva muutos, jonka vuoksi media- ja teknologia osaamisen tulisi olla pysyvä osa 12–15 -vuotiaidenkin opetusta lukemisen, kirjoittamisen, laskemisen ja muita perustaitojen ohella. Vaikka puhutaankin, että kuluttaja- ja mediakasvatus tulee alkaa yhä nuorempana niin ei voida ajatella, että aiemmin annettu opetus riittäisi takaamaan itsenäisen pärjäämisen myöhemmin. Kehitys ei pysähdy, eikä opetuskaan voi pysähtyä tiettyyn ikään. (Kuluttajakasvatuksen strategia 2010, 15–16, 18.)
Mediataitoja olisi hyvä opettaa ryhmätyön ja toiminnallisten tehtävien kautta. Nuorten toimintaan vaikuttavat luontaisesti ikäkehitykseen kuuluva itsenäistyminen ja kaveripiirien vaikutuksen voimakas kasvu. Oppilaiden tulee voida itse osallistua toiminnan suunnitteluun ja arviointiin, sekä saada mahdollisuus rakentaa tietojaan ja taitojaan yhdessä itselleen tärkeiden ihmisten, ikätovereidensa kanssa. Yhdessä toimiminen osana oppimista ei ole vain mieluisaa vaihtelua opetusrutiineihin vaan myös tärkeää. Yhteisön vuorovaikutus edistää sen kautta opittujen taitojen omaksumista pysyviksi toimintamalleiksi. Samalla opetus voi ottaa huomioon nuoren kehitysvaiheen edellytyksen ja tarpeet. Ryhmissä jaetut oivallukset toimivat varmasti teorian takomista paremmin. Nuorten keskuudessa laajempi asenteellinen muutos lähtee nopeammin käyntiin, jos voidaan vaikuttaa myönteisesti suurempaan ryhmään kuin vain yksittäisiin toimijoihin kerrallaan. (Kuluttajakasvatuksen strategia 2010, 20–21, 23; Jarasto & Sinervo 1999, 11–12, 15, 18–19, 48–49.)
Myös hyvä syy korostaa medialukutaitojen merkitystä opetuksessa juuri 12–15 -vuotiaille on, että teini-ikäisen itsenäisyys kodin ulkopuolisessa maailmassa on jo pienempiä lapsia huomattavasti suurempaa. Teinit vaativat ja heille myös annetaan yhä enemmän mahdollisuuksia päättää omista asioistaan elämän eri alueilla. Siksi tietoyhteiskunnassa tapahtuvan koulutuksen tulisi pitää sisällään tiedonhallintaa, monikulttuurisuus ajattelua, järjestelmällistä ajattelua, syy-seuraussuhteiden tutkimista, ongelmanratkaisutaitoja, eri asioiden elinkaariajattelua, ennakointia, luovaa innovatiivisuutta, visuaalisia vaikutuskeinoja ja sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Mediakasvatuksen selkeällä lisäämisellä integroituna eri oppiaineissa saadaan aikaan yksilöitä ja ryhmiä, jotka kykenevät toimimaan harkitusti, vastuullisesti ja vaikutusmahdollisuutensa tiedostaen kansainvälisessä tieto- ja mediapainotteisessa yhteiskunnassa. (Kuluttajakasvatuksen strategia 2004, 22, 25–26, 32–33; Jarasto & Sinervo 1999, 11–12, 31.) Mediakasvatuksen tavoitteena ei ole niinkään tieto vaan taito, jonka avulla voi kokea pystyvänsä osallistumaan merkitysten luomiseen, ilmaisemiseen ja tunnistamiseen (Kupiainen, Reijo 2002, s. 79).
Hyviin mediataitoihin kuuluu myös laaja osuus tieto- ja viestintäteknologiasta, joka voikin olla oma oppiaineensa, mutta on suotavaa, että teknologiaosaamisen kautta saatu tieto osataan yhdistää erillisen toiminnan kautta kiinteäksi osaksi mediataitoja kehittävää kokonaisuutta. Olisi löydettävä hyviä polkuja ja toimintatapoja yhdistää eri osa-alueita helposti hahmotettaviksi kokonaisuuksiksi. (Kuluttajakasvatuksen strategia 2010, 19.)
Lähteet:
Jarasto, P. & Sinervo, N. (1999). Murrosikäisen ja nuoren maailma. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Kuluttajavirasto (2012). Media, teknologia ja kestävä kulutus ovat tärkeä osa kasvatusta. Luettu 1.3.2015. Saatavilla: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/kuluttajakasvatus/
Kupiainen, R. (2002). Mediakokemuksia viihteen, mielihyvän ja nautinnon labyrinteissa. Teoksessa S. Sintonen (toim.) Median sylissä. Kirjoituksia lasten mediakasvatuksesta. Helsinki: Oy
FINNLECTURA Ab.
Opetushallitus (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Luettu 1.3.2015. Saatavilla:
http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf
Pohjoismais-virolainen kuluttajakasvatuksen ryhmä (2010). Kuluttajakompetenssien oppiminen- kuluttajakasvatuksen strategia. Luettu 1.3.2015. Saatavilla:
http://www.kuluttajavirasto.fi/File/267013b7-21ee-4869-b270-73ed57f74452Kuluttajakasvatuksen%20strategia.pdf
